Mitä päihteet saavat aikaan tunnettujen fyysisten haittavaikutusten lisäksi? Miten ne vaikuttavat tietoisuuteen, tunteisiin ja energeettisen hyvinvointiimme?
Monissa henkisissä viisausperinteissä ihminen nähdään kehon, mielen, tunteiden ja energian muodostamana kokonaisuutena. Tästä näkökulmasta myös sillä, mitä nautimme ja millaisille vaikutuksille altistamme itsemme, ajatellaan olevan merkitystä sisäiselle tasapainollemme.
Alkoholi ja tupakka ovat yhteiskunnassamme niin tavallisia, ettemme välttämättä pysähdy pohtimaan niiden vaikutuksia syvemmin. Lasillinen viiniä pitkän päivän päätteeksi mielletään rentoutumiseksi ja savuke keinoksi rauhoittaa hermoja.
Mutta mitä meissä oikeastaan tapahtuu, jos käytämme päihdyttäviä aineita oman olotilamme muuttamiseen?
Alkoholi ja tietoisuuden hämärtyminen
Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon, heikentää harkintakykyä ja muuttaa aivojen toimintaa. Vaikka se voi aluksi tuntua rentouttavalta, se myös häiritsee unen laatua, tunteiden säätelyä ja elimistön palautumista.
Joissakin henkisissä tulkinnoissa alkoholia kuvataan vertauskuvallisesti nestemäisenä portaalina, jonka kautta ihmisen tietoisuus muuttuu ja oma tahto heikkenee.
Alkoholin vaikutuksen alaisena emme ole täysin omia itsejämme. Osa omasta minuudesta katoaa. Saatamme sanoa ja tehdä asioita, joita emme selvin päin tekisi. Tunteemme voivat voimistua tai turtua, ja kykymme tunnistaa omia ajatuksiamme, tarpeitamme ja rajojamme heikkenee.
Energeettisestä näkökulmasta tätä voidaan kuvata yhteyden heikkenemisenä omaan sisäiseen voimaan ja lisääntyneenä alttiutena ulkopuolisille vaikutteille. Kyse on henkisestä tulkinnasta, ei tieteellisesti osoitetusta ilmiöstä.
Mutta vaikka jättäisimme energeettisen selityksen sivuun, kysymys on silti aiheellinen: Jos rentoutuminen edellyttää tietoisuuden muuttamista kemiallisesti, osaammeko edes rentoutua?
Tupakka – rauhoittava rituaali vai keino paeta tunteita?
Tupakalla on ollut tärkeä asema monien alkuperäiskansojen hengellisissä perinteissä. Sitä on käytetty seremonioissa, rukouksissa ja rituaaleissa, joissa sen merkitys on ollut aivan toinen kuin nykyisessä arkisessa tupakoinnissa.
Nykyaikainen savuke on riippuvuutta aiheuttava kulutustuote. Nikotiini vaikuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmään, ja tupakoinnin tuottama hetkellinen helpotus liittyy usein myös vieroitusoireiden lievittymiseen.
Moni tupakoitsija tunnistaa tilanteen, jossa savuke tuntuu erityisen tarpeelliselta: stressaava työpäivä, riita läheisen kanssa, epävarmuus tai ahdistus.
Silloin kannattaa kysyä, mitä oikeastaan tarvitsemme. Savuketta vai lyhyttä hetkeä rauhoittumiseen? Nikotiinia vai mahdollisuutta tasata hermostoa ja kohdata omat tunteemme?
Kun opimme toistuvasti vaimentamaan epämiellyttäviä tuntemuksiamme ulkoisilla aineilla, saatamme samalla menettää tilaisuuksia kuunnella, mitä kehomme ja mielemme yrittävät meille kertoa.
Mitä tapahtuu, kun luovutamme oman olotilamme hallinnan ulkopuolelle?
Monissa henkisissä viisausperinteissä korostetaan tietoista läsnäoloa, sisäistä tasapainoa ja kykyä hallita omaa energiaa.
Ajatuksena on, että ihminen voi vahvistaa yhteyttään itseensä esimerkiksi hiljentymisen, meditaation, hengityksen ja tietoisen kehotyöskentelyn avulla.
Jos sen sijaan turvaudumme toistuvasti aineisiin, jotka muuttavat tietoisuuttamme tai säätelevät oloamme puolestamme, voimme vähitellen alkaa uskoa, ettemme kykene rauhoittumaan ilman niitä.
Vertauskuvallisesti se on kuin antaisimme kotimme avaimet tuntemattomille ja sanoisimme: ”Ovi on auki, tulkaa sisään.”
Emme välttämättä huomaa, kuinka paljon valtaa olemme antaneet tavoille, jotka alun perin valitsimme itse.
Tämä ei tarkoita, että jokainen alkoholia käyttävä tai tupakoiva ihminen olisi menettänyt yhteyden itseensä kokonaan. Kyse on pikemminkin siitä, millainen suhde meille muodostuu omiin tunteisiimme, tarpeisiimme ja käyttäytymiseemme.
Ohjaammeko me tapojamme vai alkavatko tapamme ohjata meitä?
Miksi kirkas tietoisuuden tila on ollut tärkeä henkisissä perinteissä?
Monissa henkisissä harjoituksissa selkeää tietoisuuden tilaa pidetään arvokkaana. Rituaaleihin on saatettu valmistautua paastoamalla, hiljentymällä tai pidättäytymällä tietyistä aineista.
Toisaalta on olemassa myös perinteitä, joissa tajunnantilaa on tarkoituksellisesti muutettu erilaisten kasvien ja aineiden avulla. Kaikki henkiset viisausperinteet eivät siis suhtaudu alkoholiin, tupakkaan tai muuttuneisiin tajunnantiloihin samalla tavalla.
Yhteistä näille perinteille on kuitenkin ajatus siitä, ettei tietoisuuden muuttamiseen pidä suhtautua välinpitämättömästi.
Energeettisissä tulkinnoissa muuttuneen tajunnantilan ajatellaan voivan lisätä herkkyyttä erilaisille vaikutteille, joita saatetaan kuvata korkeina tai matalina värähtelyinä. Tällainen käsitteistö kuuluu henkiseen maailmankuvaan, eikä sen kuvaamia energioita ole vielä kiistattomasti pystytty osoittamaan tieteellisesti.
Ajatus tietoisuuden suojelemisesta on silti kiinnostava myös käytännön tasolla. Tiedämme, että väsymys, stressi, alkoholi ja voimakkaat tunnetilat vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme ympäristöämme ja millaisia päätöksiä teemme.
Miksi emme siis pitäisi tietoisuutemme selkeyttä yhtä arvokkaana kuin fyysistä terveyttämme?
Jospa tärkeintä onkin kyky tuntea?
Ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys liittyy siihen, mitä tapahtuu kyvyllemme tuntea.
Elämme maailmassa, jossa epämukavaa oloa pyritään usein helpottamaan mahdollisimman nopeasti. Jos väsyttää, haetaan piristystä. Jos ahdistaa, etsitään rauhoittavaa tekemistä. Jos elämä tuntuu raskaalta, halutaan hetkeksi unohtaa kaikki.
Mutta entä jos epämiellyttävä tunne ei olekaan vihollinen, josta pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon? Entä jos se onkin viesti, joka ansaitsisi tulla kuulluksi?
Kehomme ja hermostomme välittävät meille jatkuvasti tietoa. Stressi, jännitys, levottomuus ja väsymys voivat kertoa tarpeesta levätä, muuttaa jotakin elämässämme tai käsitellä tunteita, jotka olemme sivuuttaneet.
Kun opimme kuuntelemaan näitä viestejä, voimme löytää aivan toisenlaisia tapoja huolehtia itsestämme.
Rentoutuminen ei silloin tarkoita tietoisuuden turruttamista, vaan mahdollisuutta palata takaisin omaan kehoon ja tähän hetkeen.
Todellinen rentoutuminen ei vie meitä kauemmas itsestämme
Hyvinvointia voidaan rakentaa vahvistamalla yhteyttä omaan kehoon, mieleen ja tunteisiin.
Hengitysharjoitukset, meditaatio ja erilaiset kehotietoisuutta tukevat menetelmät voivat auttaa pysähtymään, tunnistamaan omia reaktioita ja löytämään uusia tapoja rauhoittua.
Ehkä meidän kannattaisi kysyä itseltämme, mitä oikeastaan tavoittelemme, kun haluamme rentoutua.
Haluammeko hetkeksi pois omasta arjestamme vai haluammeko löytää olotilan, jossa meidän on hyvä olla omassa kehossamme ja omassa elämässämme?
Näiden kahden välillä on suuri ero.
Miksi siis valitsisimme rentoutumistapoja, joka vievät meitä kauemmas itsestämme, jos voimme opetella rentoutumaan tavalla, joka päinvastoin vahvistaa yhteyttämme itseemme?
Mitä kaikkea saattaisimme löytää itsestämme, jos emme enää yrittäisi vaimentaa sitä, mitä kehomme ja mielemme haluavat meille kertoa?