”Homeostaasi on tietyn systeemin sisällä vallitseva tasapaino. Termiä käytetään tavallisesti biologiassa tarkoitettaessa elimistön tai pienemmän systeemin tasapainoa. Elävän olennon homeostaasi säätyy erilaisten palautemekanismien avulla. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset entsyymit, hormonit ja mekaaniset ärsykkeet.”
Kehon ja mielen muodostama kokonaisuus pyrkii taukoamatta kohti harmoniaa yrittämällä sopeutua muutoksiin, joita tapahtuu kehossa, mielessä, stressiasteessa, olosuhteissa, biokemiassa tai biofysiikassa.
Jos siis eri tavoin ja menetelmin yritämme vaikuttaa esimerkiksi hormonitasapainoon yhtä hormonia säätämällä – lisäämällä tai vähentämällä – vaikutus kohdistuu paitsi koko hormonitoimintaan myös koko kokonaisuuteen.
Sen takia täydentävien hoitomuotojen näkökulmasta ihmistä tarkastellaan aina kokonaisuutena, psykofyysisenä ainutalaatuisena olentona.
Vaikka esimerkiksi masennus – joka tällä hetkellä on Suomessa suurin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy – ilmenee sairastuneilla samankaltaisilla oireilla, oireiden takana saattaa jokaisella sairastuneella olla aivan eri syyt. Onko silloin pitkällä tähtäimellä järkevää se, että kaikille annetaan lyhyen arvion perusteella sama masennuslääke? Lääke joka lisäksi on synteettinen kemiallinen yhdiste ja kenties vielä huonontaa vallitsevaa homeostaasia? Ei minun mielestäni.
Olisiko käsitystä sairaudesta ja terveydestä mahdollista uudistaa tai ainakin vähän virkistää myös virallisen terveydenhoidon puolella, jos uuden näkökulman avulla edes yksi ihminen tulisi paremmin autetuksi? Puhumattakaan säästöistä, jotka siitä kansantaloudelle koituisivat.