Halusitko sanoa jotakin, mutta sanat takertuivat kurkkuun? Ei siksi, että et tietäisi, mitä ajattelet vaan siksi, että pelkäät, mitä muut ajattelevat siitä, mitä ajattelet … ja mitä he ajattelevat sinusta.
Tarve olla hyväksytty, rakastettu ja kunnioitettu on yksi perustarpeistamme. Se on tarve, joka voi ohjata miellyttämään muita, olemaan aina se ”hyvä tyyppi”, se ”sopuisa, huomaamaton ja harmiton”.
Jos miellyttämisen ja myötäilemisen tarve on juurtunut syvälle – esimerkiksi kasvatuksen, ympäristön paineen tai traumaattisen kokemuksen vuoksi – ja oma mielipide poikkeaa voimakkaasti enemmistön dominoivasta mielipiteestä, syntyy repivä sisäinen ristiriita.
Se, mitä ajattelet, ei enää vastaa sitä, miten toimit. Alkaa tuntua turvallisemmalta vaieta … Sisäinen paine kasvaa, vaikka ulospäin annat ymmärtää muuta … Lopulta et enää itsekään tiedä, ajatteletko niinkuin ajattelet vai mukaudutko, koska pelkäät seurauksia.
Menetät itsesi. Pala palalta. Huomaamattasi.
Jos tätä lukiessasi huomasit olevasi umpikujassa, voit juuri nyt kääntyä ympäri ja ottaa askeleen kohti omaa integriteettiäsi. Tehdä kysymyksiä. Avata keskustelua. Miettiä ääneen. Olla eri mieltä. ”Minä näen tämän toisin”. ”Minulla on oikeus ajatella itse.”
Se voi olla ensimmäinen askel kohti ääntä, joka on aina ollut sinun.
Ă–ljysuositus: Valor (Rohkeus)