Eteeristen öljyjen käyttötapoja kuvataan usein kolmen eurooppalaisen aromaterapiaperinteen kautta: brittiläisen, ranskalaisen ja saksalaisen.
Kyse ei ole kolmesta tarkkarajaisesta tai virallisesta koulukunnasta, vaan pikemminkin erilaisista historiallisista painotuksista. Jaottelu auttaa kuitenkin ymmärtämään, miksi käsitykset eteeristen öljyjen käytöstä voivat poiketa toisistaan yllättävänkin paljon.
Modernin aromaterapian historia johtaa pitkälti Ranskaan. Ranskalainen kemisti René-Maurice Gattefossé alkoi 1900-luvun alkupuolella tutkia eteeristen öljyjen terapeuttisia ominaisuuksia ja käytti vuonna 1937 ilmestyneen kirjansa nimessä sanaa Aromathérapie. Hänen jälkeensä erityisesti lääkäri Jean Valnet jatkoi eteeristen öljyjen terapeuttisen käytön kehittämistä.
Brittiläinen aromaterapiaperinne: eteeristen öljyjen käyttö iholle, hieronnat ja hyvinvointi
Brittiläisessä aromaterapiaperinteessä ovat korostuneet eteeristen öljyjen käyttö iholle, aromaterapeuttinen hieronta, ihonhoito sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen.
Eteerisiä öljyjä käytetään iholla tavallisesti melko pieninä pitoisuuksina kasviöljyyn tai muuhun pohjaan laimennettuina. Myös öljyjen aromaattinen käyttö kuuluu tähän perinteeseen.
Brittiläisen aromaterapian kehitykseen vaikutti voimakkaasti Marguerite Maury, joka kehitti yksilöllisiin öljysekoituksiin ja hierontaan perustuvaa lähestymistapaa. Hänen työnsä tuli tunnetuksi myös Britanniassa.
Robert Tisserand puolestaan toi brittiläiseen aromaterapiaan erityisesti eteeristen öljyjen kemiaan, farmakologiaan ja turvalliseen käyttöön liittyvää tietoa. Hänen vuonna 1977 ilmestynyt The Art of Aromatherapy oli ensimmäinen englanninkielinen aromaterapiaa käsittelevä kirja.
Ranskalainen aromaterapiaperinne: terapeuttinen ja kliininen näkökulma
Ranskalaisessa aromaterapiaperinteessä eteerisiä öljyjä on tarkasteltu etenkin biologisesti ja farmakologisesti vaikuttavina kasviaineina.
Niitä on käytetty iholla ja hengitettynä, mutta tähän traditioon on kuulunut myös eteeristen öljyjen sisäinen käyttö esimerkiksi kapseleissa ja muilla tarkoitukseen sopivilla tavoilla.
Ranskalaisessa lähestymistavassa tunnetaan öljyn kasvitieteellinen alkuperä ja kemiallinen koostumus, ja öljyn käyttötapa sekä annostus valitaan niiden perusteella.
Sisäinen käyttö ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkia eteerisiä öljyjä käytettäisiin sisäisesti tai että niitä käytettäisiin ilman annostuksen ja turvallisuuden tuntemista. Se on yksi mahdollinen käyttötapa muiden joukossa.
Modernin ranskalaisen aromaterapian keskeisiä nimiä ovat René-Maurice Gattefossé, Jean Valnet sekä myöhemmin esimerkiksi Pierre Franchomme ja Dominique Baudoux.
Saksankielinen aromaterapiaperinne: hajuaisti ja tuoksujen vaikutukset
Saksankielisessä aromaterapiaperinteessä yksi tärkeimmistä painotuksista on ollut eteeristen öljyjen aromaattinen käyttö sekä hajuaistin ja tuoksujen fysiologisten ja psykologisten vaikutusten tutkiminen ja hyödyntäminen.
Hajuaisti on poikkeuksellisen läheisessä yhteydessä niihin aivojen alueisiin, jotka osallistuvat muun muassa tunteiden ja muistojen käsittelyyn. Siksi tuoksu voi herättää hyvin nopeasti muistoja, mielikuvia ja tunnereaktioita.
Eteerisiä öljyjä hyödynnetään esimerkiksi inhaloinnissa, hyvinvoinnin ja tunnetilojen tukena sekä psykoaromaterapiassa.
Saksankielinen aromaterapia ei kuitenkaan tarkoita pelkästään öljyjen hengittämistä. Esimerkiksi saksankielisten maiden Aromapflege-perinteessä eteerisiä öljyjä käytetään myös iholla ja osana hoitotyötä.
Saksankielisen aromaterapian tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Dietrich Wabner, Eliane Zimmermann ja itävaltalainen lääkäri Wolfgang Steflitsch.
Kolme perinnettä – monta tapaa käyttää eteerisiä öljyjä
Nämä kolme perinnettä eivät ole tarkkarajaisia koulukuntia eivätkä varsinkaan toistensa vastakohtia. Modernissa aromaterapiassa niiden vaikutteet myös sekoittuvat keskenään.
Ero on ennen kaikkea siinä, mitä eteeristen öljyjen ominaisuuksia ja käyttötapoja eri perinteissä on historiallisesti painotettu.
Brittiläisessä perinteessä ovat korostuneet paikallinen käyttö iholle, hieronnat ja voimakas laimentaminen.
Ranskalaisessa perinteessä eteerisiä öljyjä on lähestytty enemmän farmakologisesti vaikuttavina kasviaineina, ja myös sisäinen käyttö on kuulunut sen keinovalikoimaan.
Saksankielisessä perinteessä puolestaan hajuaistin, inhaloinnin ja tuoksujen psykologisten vaikutusten merkitys on saanut erityistä huomiota.
Eteerisiä öljyjä ja aromaattisia kasveja on tietenkin käytetty kautta aikojen myös muualla maailmassa, mm. Intiassa, Kiinassa, Lähi-idässä, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Japanissa. Niillä on ollut paikkansa niin kansanlääkinnässä, ihonhoidossa, rituaaleissa kuin henkisissä perinteissäkin.
Siksi aromaterapiaa ei pidä rajoittaa yhteen ainoaan malliin.
Eteerisiä öljyjä voidaan lähestyä niiden kemian ja farmakologian kautta, ihon ja kehon kautta sekä hajuaistin, tunteiden ja muistojen kautta. Yksi ei ole toista parempi, vaan vain erilainen.
Mikä näistä perinteistä tuntuu sinulle luontevimmalta vai yhdisteletkö kenties niitä kaikkia?