Tiede etsii nyt selitystä periaatteille, joiden mukaan itämaisessa lääketieteessä on työskennelty tuhansia vuosia.
Helsingin Sanomissa oli kiinnostava artikkeli akupunktiosta (15.10.2026). Tutkijat selvittävät, mihin akupunktion vaikutukset perustuvat ja mitä kehossa tapahtuu, kun akupunktiopisteitä käsitellään.
Aihe on todella kiinnostava. Olen työskennellyt kinesiologian parissa pitkään, ja meridiaanit sekä akupunktiopisteet ovat olleet olennainen osa työtäni.
Olen vuosien varrella nähnyt ja kokenut paljon sellaista, mille ei ole aina löytynyt yksiselitteistä tieteellistä selitystä. Nyt tiede viimeinkin tutkii ja etsii vastauksia juuri näihin kysymyksiin.
Meridiaanit – näkymättömiä energiakanavia vai jotakin aivan muuta?
Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä meridiaanit kuvataan energiakanavina, joita pitkin elämänenergia, chi eli qi, virtaa.
Myös kinesiologiassa hyödynnetään viiden elementin teoriaa ja meridiaanioppia. Esimerkiksi Touch for Health -kinesiologiassa tarkastelemme lihasten ja meridiaanien välisiä yhteyksiä ja käytämme niiden tasapainottamiseen mm. akupunktiopisteitä
Meridiaaneja ei kuitenkaan ole tieteen piirissä pystytty osoittamaan anatomisesti samalla tavalla kuin verisuonia tai hermoja, ja tästä on yleensä vedetty johtopäätös, että niitä ei ole olemassa.
Mutta entä jos tiedeyhteisö onkin etsinyt vääränlaisia rakenteita? Entä jos meridiaanit eivät olekaan erillisiä kanavia, vaan vanha tapa kuvata kehon monimutkaisia viestintäverkostoja?
Faskiat – koko kehon yhdistävä verkosto
Yksi kiinnostavimmista tutkimussuunnista liittyy faskioihin eli sidekudoskalvoihin.
Sidekudoskalvoja on kaikkialla kehossamme. Ne ympäröivät lihaksia, hermoja, verisuonia ja sisäelimiä sekä yhdistävät kehon rakenteita toisiinsa. Ne eivät ole pelkkää passiivista tukikudosta.
Sidekudoskalvosto osallistuu mekaanisten voimien välittämiseen, sisältää runsaasti tuntohermopäätteitä ja on vuorovaikutuksessa ympäröivien kudosten kanssa.
Tutkijat ovat nyt havainneet, että akupunktioneulan liikuttaminen voi saada sidekudoksen kiertymään neulan ympärille. Kun siis käsittelemme yhtä akupunktiopistettä kehossa, vaikutus ei välttämättä kohdistukaan vain käsittelykohtaan, vaan mekaaninen ärsyke voi käynnistää solutason vasteita muualla kehossa..
Tämä ei tietenkään vielä todista, että faskiat olisivat sama asia kuin meridiaanit, mutta havainto avaa kiinnostavan mahdollisuuden ymmärtää, miten paikallinen käsittely voi vaikuttaa laajemmin.
Entä solujen välissä oleva tila?
Toinen tutkimuksen kohde on interstitium eli soluvälikudos..
Kehomme solut eivät ole tiiviisti toisissaan kiinni. Niiden välissä on nestettä ja sidekudoksen muodostamia rakenteita, jotka osallistuvat aineiden kuljetukseen ja kudosten väliseen vuorovaikutukseen.
Tutkijat selvittävät, voisivatko nämä nesteen täyttämät tilat muodostaa osan siitä biologisesta verkostosta, jota perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä on kuvattu meridiaaneina.
Ajatusta ei ole vielä todistettu, mutta tutkimussuunta on kiinnostava.
Ehkä kehon viestintä onkin paljon moniulotteisempaa kuin olemme aikaisemmin ymmärtäneet.
Vagus-hermo antaa keskustelulle aivan uuden ulottuvuuden
Erityisen kiinnostavina pidän tutkimuksia, joissa on selvitetty akupunktion vaikutuksia autonomiseen hermostoon.
Vagus-hermo on keskeinen osa parasympaattista hermostoa. Se osallistuu muun muassa sydämen toiminnan, ruoansulatuksen ja elimistön tulehdusreaktioiden säätelyyn.
Eläinkokeissa on osoitettu, että tiettyjen akupunktiopisteiden sähköinen stimulointi voi aktivoida hermoratoja, joiden kautta stimuloinnin vaikutukset ulottuvat kauas käsiteltävästä pisteestä.
Tämä on tärkeä havainto, joka osoittaa, että ainakin osa akupunktion vaikutuksista voidaan selittää tunnetuilla hermostollisilla mekanismeilla.
Kaikki akupunktiopisteet eivät kuitenkaan vaikuta samalla tavalla, eikä eläinkokeiden tuloksia voi sellaisenaan yleistää ihmisiin tai kaikkiin akupunktiomenetelmiin.
Mitä tämä tarkoittaa kinesiologian näkökulmasta?
Kinesiologiassa lihaksia, elimiä, meridiaaneja, tunteita, stressireaktioita ja kehon säätelyjärjestelmiä ei nähdä toisistaan irrallaan olevina osina, vaan kehoa tarkastellaan aina holistisena kokonaisuutena.
Touch for Health -menetelmässä käytämme tasapainotusmenetelminä esimerkiksi neurolymfaattisia refleksipisteitä, neurovaskulaarisia pisteitä tai meridiaaneilla olevia akupisteitä.
Tutkimus voi antaa meille uusia kysymyksiä, uusia näkökulmia ja ehkä aikanaan myös uusia vastauksia, ja tulevaisuudessa onkin kiinnostavaa nähdä, voisiko tiede auttaa meitä ymmärtämään ja todentamaan myös kinesiologisten menetelmien fysiologisia vaikutuksia.
Kokemus ja tiede eivät ole toistensa vihollisia
Se, ettei jonkin ilmiön mekanismia vielä tunneta, ei tarkoita sitä, etteikö ilmiö voisi olla olemassa. Toisaalta se, että jokin tuntuu toimivan, ei vielä osoita sitä, mistä vaikutus johtuu.
Akupunktiosta on tutkimusnäyttöä erityisesti tiettyjen kiputilojen hoidossa. Samalla tiedetään, että hoitotilanteeseen liittyvät odotukset ja muut epäspesifiset vaikutukset selittävät osan hyödyistä. Tutkijat ovat myös eri mieltä siitä, kuinka vahvaa näyttö kokonaisuudessaan on.
Juuri siksi tutkimusta tarvitaan lisää.
Olen koko urani ajan toivonut, ettei meidän tarvitsisi valita kokemuksen ja tieteen välillä.
Voisimmeko arvostaa kokemusta, kysyä rohkeasti ja olla samalla valmiita uuden tiedon myötä päivittämään käsityksiämme?
Toivon, että tämän tutkimuksen yhteydessä käytävä keskustelu tuo kokemuksen ja tieteen taas askeleen lähemmäksi toisiaan.
Ehkä kaikkein kiinnostavimmat löydöt ovat vielä edessä
Minulle kinesiologia ei ole koskaan ollut vain kokoelma tekniikoita. Se on ollut myös tapa tarkastella ihmistä ja ihmetellä, miten valtavan hienosti kehomme eri järjestelmät toimivat yhdessä.
Vuodet tämän työn parissa eivät ole vähentäneet uteliaisuuttani, päinvastoin. Mitä enemmän opin, sitä enemmän huomaan, kuinka paljon on vielä ymmärtämättä.
Siksi ilahdun aina, kun tutkijat tarttuvat ennakkoluulottomasti kysymyksiin, jotka ovat pitkään jakaneet mielipiteitä.
Ehkä meridiaanien taustalta löytyy aikanaan anatomisia ja fysiologisia yhteyksiä, joita emme vielä täysin tunne?
Ehkä osa vanhoista käsityksistä osoittautuu oikeiksi, osa puutteellisiksi ja osa kokonaan vääriksi?
Kiinnostavinta ei ole se, kuka milloinkin on ollut oikeassa. Paljon sitä tärkeämpää on, että me kaikki pysymme avoimina sille, mitä kaikkea meidän on vielä ihmisestä ja ihmisyydestä mahdollista oppia.
Koska lopulta tiedämme vasta niin kovin vähän.
Lähteitä ja lisälukemista
1. Lynne Peeples (2026): What’s the science behind acupuncture? Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS). https://doi.org/10.1073/pnas.2605301123
2. Helene M. Langevin ym. (2001): Mechanical signaling through connective tissue: a mechanism for the therapeutic effect of acupuncture. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11641255/
3. National Center for Complementary and Integrative Health: Acupuncture: Effectiveness and Safety. https://www.nccih.nih.gov/health/acupuncture-effectiveness-and-safety
4. Borst, Berns & Nusse (2026): Acupuncture does not work and has no place in science-based medicine. PNAS, tieteellinen vastine alkuperäiseen artikkeliin. https://doi.org/10.1073/pnas.2613544123