Joka päivä jaamme ystävillemme auliisti vinkkejä tuotteista ja palveluista, joista meillä itsellämme on hyviä kokemuksia.
Suosittelemme kahvilaa, jossa kahvi ja tunnelma ovat täydelliset. Suosittelemme ravintolaa, jossa ruoka ja palvelu tekevät vaikutuksen. Suosittelemme paikallista elokuvateatteria tai paikallista maatilakauppaa, koska haluamme tukea pieniä paikallisia yrittäjiä. Suosittelemme omaa kuntosalia, kampaajaa, jäsenkorjaajaa, energiahoitajaa, hierojaa, joogaohjaajaa. Suosittelemme kirjoja, lentoyhtiöitä, sovelluksia, podcasteja, vaatemerkkejä ja monia muita asioita, joita käytämme ja arvostamme.
Kaikki ovat tyytyväisiä: Saamme toisiltamme parhaat vinkit, yritykset saavat uusia asiakkaita – ja me kaikki suosittelun ja auttamisen ilon.
Mutta mitä tapahtuukaan, kun suosittelemme jotain, mistä saamme rahallisen korvauksen? Yhtäkkiä arvokas vinkki muuttuukin epäilyttäväksi. ”Vähän nyt putosi pohja pois tuolta sun vinkiltä, kun sinä saat rahaa siitä.”
Miksi ihmeessä?
Siksikö, että meidät on opetettu ajattelemaan, että raha, rehellisyys ja vilpittömyys eivät kuulu yhteen? Että jos suosittelusta saa korvauksen, siitä tuleekin yhtäkkiä ahne myyntipuhe tai peräti valhe?
Itse ajattelen juuri päinvastoin. Jos saan suosittelusta rahaa, olen vieläkin tarkempi. Vieläkin kriittisempi. Vieläkin vaativampi. Vaadin asiantuntijuutta ja moitteetonta asiakaspalvelua. Suosittelen vain tuotteita ja palveluita, joita en pelkästään pidä ”kivoina” tai ”hyvinä”, vaan joiden tiedän olevan erinomaisia tai ainutlaatuisia. Kun suosittelen, laitan vaakalaudalle oman maineeni ja ammatillisen osaamiseni. Siksi luottamuksen säilyttäminen on minulle moninverroin arvokkaampaa kuin hetkellinen rahallinen hyöty.
Entä sinä? Miten sinä ajattelet? Miksi hyväksymme hyvät vinkit silloin, kun ne ovat ilmaisia, mutta emme silloin, kun suosittelija saa vinkistä palkkion ja sinä itse asiakkaana parasta mahdollista henkilökohtaista palvelua?
(Disclaimer: ”Yrittäjänä Suomessa” -mikroblogini päämääränä on kannustaa suomalaisia itsenäisyyteen ja yrittäjyyteen. Kirjoitan pienyrittäjän arkipäivästä niin kuin sen itse yli 30-vuotisen yrittäjäurani perspektiivistä näen ja koen. Aika kriittisestikin välillä.)