Juokse kovempaa! Vielä kovempaa! Ja vielä sitäkin kovempaa!
Sana stressi on kokenut inflaation. Puhumme siitä kevyesti, arkisesti ja ohimennen.
Kuitenkin adrenaliini ja kortisoli – nuo stressihormonipihulaiset – syövät
meiltä terveyttä ehkä kaikista eniten.
Kun stressin hälytysraja ylittyy, se muuttaa kehon fysiologiaa: sydämen lyöntitiheys ja verenpaine nousevat, immuunipuolustus romahtaa, ruuansulatus hidastuu, rationaalinen ajattelu vaikeutuu. Keho yrittää kaikin voimin sopeutua.
Jos oikein huonosti käy, stressitila jatkuu ja kehosi ei pian enää osaa palautua, vaan tuottaa stressihormoneja yötäpäivää. Et enää muista, miltä tuntuu, kun olet rentoutunut. Olet joutunut adrenaliiniluuppiin.
Hermosto kieppuu jatkuvasti hälytysrajalla ja alat uskoa, että on ihan normaalia herätä aamulla sydän pamppaillen, hermosto ylitilassa, sisäisesti täristen.
Silloin on jo lähellä stressisyndroomaksi kutsuttu tila. Loppuunpalaminen. Tila, jossa myös syvempi sopeutumisenergia, varapatteri, on käytetty lähes loppuun. Tila jossa keholle ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin painaa hätäseisnappulaa ja sairastua. Jos olet onnekas.
Tässä vaiheessa viimeistään alat ehkä etsiä keinoja stressinhallintaan.
Mutta jos joudut hallitsemaan stressiä, vahinko on jo tapahtunut.
Entä jos pystyisit pyyhkimään pois piinaavat muistot? Ehkäisemään stressireaktion syntymisen tai lieventämään sitä? Niin että ei enää ollenkaan syntyisi stressiä, jota pitäisi hallita? Tekisitkö sen?
Klassisen uupumusmittarin löydät täältä: https://merjavidgren.fi/?p=736
Opi lisää stressistä: