Nöyryys on eri asia kuin nöyristely. Jotta voimme antaa anteeksi itsellemme ja muille meillä pitää olla nöyryyttä. Nöyryys on anteeksi antamisen ensimmäinen vaihe.
Jos meissä ei ole nöyryyttä, taistelemme loputtomasti vastaan emmekä avaudu muutokselle, vaikka se olisi omaksi parhaaksemme. Juutumme tilanteisiin, tapahtumiin ja ihmissuhteisiin, jotka eivät enää palvele edes meitä itseämme.
Jos sen sijaan pystymme avautumaan ja vapauttamaan kielteiset tunteet, pystymme myös hyväksymään menneen ja jättämään sen taaksemme.
Kun me itse muutumme, muuttuvat lopulta myös ne ihmiset, jotka ovat ympärillämme.
Ja se muutos, mikä meissä kaikissa tapahtuu, muuttaa lopulta myös maailman, joka meitä ympäröi.
Rakkautta ei voi ansaita, ei vaatia eikä ostaa, sillä rakkaus elää vain täydellisessä vapaudessa.
Mutta rakkaudelle voi avautua.
Sille avautuu se, joka kokee tarvitsevansa rakkautta eikä rakkautta ymmärrä tarvitsevansa kukaan muu kuin se, joka on kohdannut heikkoutensa, oman rakenteellisen avuttomuutensa. Heikkous on siis ihmisen arvokkain ominaisuus, sillä se vie sen ääreen mitä hän kaikkein eniten tarvitsee: rakkautta. Toisin sanoen rakkaus tulee sinne, minne nöyryys on muokannut maaperää.
Älä siis murehdi sitä, onko rakkautta olemassa, pohdi sen sijaan sitä, että onko sinussa nöyryyttä.”
~ Tommy Hellsten