Turun yliopiston tuore mediatiedote kertoo merkittävästä löydöksestä: Tietyt sairaalabakteerit, kuten Acinetobacter baumannii ja Pseudomonas aeruginosa, kykenevät rakentamaan ympärilleen kolmiulotteisia biofilmirakenteita, jotka toimivat kuten antibioottiresistentit bunkkerit.
Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Bakteerit eivät elä yksin irrallisina soluina, vaan ne voivat yhdessä saada aikaan kaikenlaista.
Ne voivat
- kiinnittyä pintoihin hiusmaisten rakenteiden (pilusten) avulla
- linkittyä toisiinsa verkostoiksi
- erittää ympärilleen suojaavaa massaa (polysakkaridit, DNA, proteiinit)
Tuloksena on biofilmi, joka suojaa bakteereja SEKÄ elimistön puolustusjärjestelmältä ETTÄ antibiooteilta.
Luonnossa biofilmin muodostaminen on bakteerien normaali selviytymisstrategia, josta on sairaalaympäristössä tullut merkittävä ongelma. Tätä samaa mekanismia pystyvät nimittäin hyödyntämään myös antibiooteille vastustuskykyiset taudinaiheuttajat.
Antibioottiresistenssi ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan se liittyy mm. antibioottien liikakäyttöön, desinfioivien kemikaalien lisääntyneeseen käyttöön ja ympäristön mikrobiston yksipuolistumiseen.
Kun mikrobiekosysteemi köyhtyy, kilpailu vähenee ja vahvimmat, usein resistentit kannat jäävät henkiin.
Miten luonto sitten ratkaisisi tämän ongelman?
Luonto ei tavoittele steriiliä, vaan pyrkii harmoniaan.
1. Monimuotoisuus rajoittaa yhden yksittäisen lajin ylivaltaa
Luonnossa mikrobilajisto on runsas ja monimuotoinen. Tämä kilpailu estää yksittäistä lajia hallitsemasta.
Vältä kotona tarpeetonta desinfiointia ja suosi tavanomaista siivousta antibakteeristen aineiden sijasta.
2. Luonto ei tavoittele joukkotuhoa, vaan toimii täsmällisesti.
Luonnon omat mikrobitoimintaa tasapainottavat laajaspektriset yhdisteet vaikuttavat monella tasolla samanaikaisesti.
Kun ympäristöä sen sijaan kuormitetaan toistuvasti yksisuuntaisella ja voimakkaasti kohdennetulla kemiallisella vaikutuksella, etulyöntiasemassa ovat ne mikrobit, jotka pystyvät sopeutumaan nopeimmin.
3. Dynaamisuus vs staattisuus
Biofilmit viihtyvät suljetuissa, kosteissa ja häiriöttömissä ympäristöissä.
Ilmanvaihto, kuivuus, pinnan mekaaninen puhdistus ja materiaalivalinnat ovat yksinkertaisia mutta tehokkaita keinoja vähentää mikrobien pysyvää kiinnittymistä.
5. Ei heikennetä mikrobia, vaan vahvistetaan isäntää
Luonnossa selviytyminen perustuu kokonaisuuteen. Ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi oman mikrobiston tukemista, ravinnon laadun huomioimista, turhan kemikaalikuorman vähentämistä ja vastustuskyvyn tukemista.
Mitä tästä voi päätellä?
Tutkimuslöydös ei tarkoita sitä, että taistelu on hävitty ja bakteerit ovat voittaneet. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että bakteerit ovat biologisesti äärimmäisen sopeutuvia.
Jos tähän vastataan pelkästään lisäämällä yksisuuntaista kemiallista painetta, päädymme kiihdyttämään evoluutiokierrettä, jota yritämme pysäyttää.
Kemikaaliton koti ei siis ole bakteeriton koti. Se on koti, jossa ymmärretään ekologiaa myös mikroskooppisella tasolla.
Kemikaalittomassa kodissa ei steriloida, vaan harmonisoidaan.
Linkki Turun Yliopiston artikkeliin: Bakteeripatogeenit rakentavat antibioottiresistenttejä bunkkereita