Kevään korvalla 1998 kävin gynekologilla ja sain kuulla, että minulla on rinnassa halkaisijaltaan 7 cm kasvain. Passitus mammografiaan ja edessä kahden viikon odotus. Elämäni kamalimmat 2 viikkoa. Ja elämäni tärkeimmät.
Kasvain todettiin ”toistaiseksi” hyvänlaatuiseksi ja sitä ruvettiin seuraamaan.
Pääsin elämään laina-aikaa.
Ensiksi loppui tupakanpoltto, seuraavaksi alkoholinkäyttö. Päättyi parisuhde ja vaihtui ammatti. Hävisi stressi, karisivat kilot, laski verenpaine, korjaantui hormonitoiminta ja hävisi krooninen ummetus, ihottumat sekä astma.
Jos vuosi 1998 ja sitä seuraavat 5 vuotta olisivat jääneet elämättä, kuuluisin nyt 56-vuotiaana riskiryhmään kaikissa kroonisten sekä virus- ja bakteeriperäisten sairauksien kategorioissa. Vielä todennäköisemmin olisin viettänyt jo 40-vuotissyntymäpäivääni tuhkauurnassa.
Miksi kerron tämän? Koska haluan sinun tietävän, miten iso merkitys on sillä, että katsoo peiliin ja ottaa vastuun omasta elämästään.
P. S. Ja se kasvainkin hävisi siinä sivussa ihan itsestään.