Vaikuttavatko omat odotuksemme siihen, miten asiat näemme ja koemme? Tai minkälaisen tuoksukokemuksen saamme? Kyllä!
Kun vuosia sitten sain ensimmäisen Elemi-öljyn, olin pettynyt. Se ei ollutkaan sellainen kukkainen ja kevyt, niinkuin olin odottanut. Hylkäsin Elemin.
Valerianin tilasin siksi, että sen kerrottiin olevan niin pahanhajuinen, että! Ja olihan se erilainen, kun nenä siihen aikaan mieluiten tuoksutteli kukkia ja sitruksia. Hylkäsin Valerianinkin.
Mutta …
Yhtenä päivänä Valerian alkoi kutsua. Se halusi, että annan sille mahdollisuuden, että tutustumme kunnolla. Ja niinhän siinä kävi, että Valerian kertoikin nyt ihan erilaista tarinaa kuin aikaisemmin. Se kertoi metsästä, sammalista ja sienirihmastoista. Maadoittamisesta ja juurista. Siitä, miltä maa tuoksuu. Ja tuntuu. Sieltä syvältä asti.
Ja yhtenä toisena päivänä monien vuosien jälkeen ymmärsin yhdessä hetkessä, miten Elemi tosiaan on Frankincense-sukuinen pihkaöljy. Kun muutin omaa asennoitumistani Elemiin, enkä enää odottanut kukkaniittyjä, löysin sieltä samantien yhteyden Frankincensen ytimeen, mutta myös Elemin keveämmän, sittenkin vähän kukkaisen soinnun.
Nyt nämä kaksi eivät ole enää minun öljyhyllyssäni toisten varjossa, vaan niillä on siellä ihan oma arvokas paikkansa. Yhtä arvokas kuin kaikilla muillakin.